Ensimmäiset merkinnät tästä Pennalan, Virenojan ja Leitsamaan yhteisestä vesimyllypaikasta on vuodelta 1586. Pennalan ja Leitsamaan kylämyllyllä sanottiin olevan koskessa ylimuistoinen nautinto-oikeus, josta Leitsamaa kuitenkin oli sittemmin luopunut. 1900 -luvun alussa paikalla oli kaikkiaan kolme myllyä ja yksi saha! Joen ja lasku-uoman välissä on maavalli jossa on vielä nähtävissä myllykiven puolikas. Länsirannalla tarkkasilmäisimmät voivat vielä havaita sahalaitteiden jäännöksiä. 

Mylly jauhoi vain tulva-aikoina, pari-kolme viikkoa keväisin, joskus myös syksyisin, jos oli sadesyksy. Hitaan tehon vuoksi myllyä käytettiinkin ympäri vuorokauden, jotta ehdittiin käyttää luonnon suoma voima tarkkaan hyödyksi. 

Heinäkuussa 1911 jätti talollinen Kalle Jalmari Tavakka eli Yrjölä läänin kuvernoorin kansiliaan kirjelmän, jossa hän anoi lupaa saada rakentaa vesivoimalla käyvä mylly- ja sahalaitos siihen tarvittavine patoineen ja sulkuineen Leitsamaan ja Pennalan kylien välitse juoksevassa Köylinjoessa olevaan Köylinkoskeen.

Suoritetussa katselmuksessa todettiin Köylinjoen olevan puronkaltainen vesistö, joka saa alkunsa Hollolan ja Nastolan kylien rajamailta. Pennalan ja Leitsamaan kylien yhtymäkohdalla joki muodostaa Köylinkosken putouksen, jossa ylä- ja alavedenpinnan korkeuden erotus oli 3,93 metriä. 

Sotien jälkeen tehdyn perkauksen tuloksena joen virtaus kuitenkin heikentyi merkittävästi. Joen perkaukseen ryhdyttiin kun Nastolan puolelle syntyneen karjalaisasutuksen pellot kärsivät veden nousemisesta pelloille. Joki kaivettiin aina Köylinkoskesta lähtien. Sahalaitteet siirrettiin Yrjölään, jossa ne olivat toiminnassa aina 1960 -luvulle saakka.

Lähteenä käytetty Orimattila-seura ry:n julkaisemaa "Ettemme unohtaisi" -kirjaa. ISBN 9529923813